ällöistä ernergioista ja viimevuoden traumasta

 En yleensä kirjota suomeks mut tänää aion. Nimittäin nyt tulee paljastuksia ja aion puhua totta. 

Ensinäkin oon niin done. Oon niin done selittään kaiken kaikille, oleen vanhempi niille joiden pitäis olla vanhempi ja joku terapeutti niille joiden pitöis ehkä antaa jotain neuvoja (vaikka en kyllä enää usko tai ja oo kiinnistunut terapeutin tai terapian konseptista), ja sit sellanen jonka pitää itse olla opettaja itselle kun opettaja ei osaa opettaa. Oon niin kyllästynyt ja pettynyt ja ahdistunu kun koko ajan yritän sillee olla sopivaa energiaa tosille ja sit ne tyypit joille sen teen ei edes usko energiaan ja ne ei edes ymmärrä mistä puhun. Oon nii kyllästynyt oleen sopivaa lämpöä ja väriä ja sopivaa äänensävyä ja oleen matchy matchy ihmisille jotka on niin vitun unessa ja typeriä että ne tuskin herää siitä koskaan mut sit ne on silleen "olet typerä", "kyllä tiedän sinua paremmin", "keksit ton", "kyllä vanhempana sitten ymmärrät", "kyllä vielä kaduttaa", "oot niin naiivi ja nuori", "anteeks kuinka vanha oot". Oikeesti haistakaa vittu kaksnaamaset kusipäät. Oon katsellut tätä idiotismi pelii koko mun elämän ja ne tyypit on aina samanlaisia. Aina sama tyhjä katse, jumiutunut energia, jäykkyys, narsismi josta ei puhuta ja hyvesignalointi ja idiotismi. 

Oon myös ihan sika pettynyt mun ikäisiin. Luulin että tässä ois joku sellanen ikä-asia, mut mun ikäsissä on ihan yhtä paljon sellasia idiootteja jotka hyvesignaloi ja on unessa, myös niissä jotka luulin et ois hereillä mut niillä on samat aivopesuohjelmat ja eniten mua YÖKÖTTÄÄ ne joilla on joku sosialistinen juttu tai empatiaivopesua tai jotka kuuluu kirkkoon tai kannattaa mitään yhteiskunnalista tai vaikuttaa yhteiskunnallisesti, niinku yrittäisitte edes. oon niin vihainen ja sanaton, et niinku miten te saatatte pettää itsennne ja mennä siihen peliin ja olla ylpetä siitä ja näytellä. se haisee ruualta ja murkinalta ja oranssilta ja se on joku outo sekotus kaikenlaista ohjelmointii. Oikeesti paras sana on ruoka. se haisee ruualta ja koiranruualta ja grillimausteelta ja jännältä lierulta. Tai oon aianki löytänyt jonku sellasen ja mulla on nii kummallinen olo ja se on sellanen ihan sika ahdistava ja ne ihmiset vihaa oikeesti vapaita tyyppejä ja niillä on sellanen julma ilme ja musta sitä energiaa on varsinki tyylii sellasissa isommissa ruokakaupoissa, niinku prismat, citymarketit ja sit sillee tietyt keskustan alueen s-marketit ja k-supermarketit. Mun mielestä ei nii paljon joku stockmannin herkku mun sokoksen kyllä, ja sit ei iha nii paljon tyyliin sale tai k-market. en oo asunut helsingissä nii en tiedä alepasta. Sitä on myös sillee kauppakeskuksissa mut siinä on eroja. se energia on iha hirvee. en oo miettiny luokkia aikoihin mut tulee mielee just sellanen kaistale joka menee niinku tiettyihin elintapoihin. mulle tulee ainaki mielee, jos ois avainsanoja, amk, yläasteen opettaja, päiväkodin täti, terapiacore, terapia, yle, uutiset, kontrolloitu media, "some", nepsy, alempi keskiluokka, sotesi, julkisista palveluista tietty kaistale, s-ryhmä, karen, iskelmä, radio nova v. 2010 jälkeen, sellaset tietynlaiset hipit, terapia-intoilijat, "some-ilmiöt", ylempi alaluokka, trauman kielto, turva-core, rauha-core, häpeä, kirkko, tunteiden kontrolli tai kielto tai niille nauraminen, joku muunnelma bourgeoisiesta. siis omg en oo miettiny luokkii aikoihin koska menin sillee iha sika pois tolaltaa vähä alle vuosi sitten koska mua käytettiin hyväks ja en ollu oma itseni mut houli mouli toi aihe on niin hyvä koska sen avulla on niiiii helppo suunnistaa. tavallaan en tykkää ajatksesta et on luokkii mut ne on niin real ja mitä paremmin niit osaa lukee nii sitä parempi. Tästä vois puhua enemmänkin mut en jaksa nyt. Kuitenkin, päädyin ite tähän kenttään kun mä tulin nii täyteen sitä kun mun narsistiset vanhemmat kiusasi mua ja nöyryytti mua ja ohitti mut ja puhu musta öö ilkeesti ja arvosteli selän takana mut sit sillee oli sellasia kummallisesti katsovia pinnalta mut sillee maskin alla arvostelevia mut sit ääneen ne sano et ei ei mitää. Sit olin niin täynnä sitä ja yrtin näyttää niille aitoja tunteita ja myös peilasin niitä niille takaisin tahallaan et ne tietäisi mitlä se tuntuu. Sit mun äiti oli *taas* 'only 2014 real ones ja small tiny 2021 people tietää* *selected few* (mä), "pitääkö mennä lääkäriin???". Mun äidillä on sellanen et aina jos mä näytän mitän tunteita niin sit oon sairas. Tai jos teen jotain normaalia tai oon niinku kaverit niin sit se on niinku sen kiusaamista. Mut nii. Anyways se vei mut jonnekin mielipisteelle ja selitin basic traumoista jollekin terveyskeskulääkärille, siis kerroin niinku niin tavallisista aika niinku krijaesimerkkitraumoista ja sit se oli sillee "olet vakavasti psyykkisesti sairas" vaikka en ollut ja sitten sain pakkolähetteen jonnekin akuuttipsykiatriaan. Sain sen peruttuu mut mulla on samanlaisii kokemuksii iha sikana missä mun äidille tulee tollanen ja sit päädyn jonnekin tollaseen ja mulla ei ollu mikään sillon paitsi ehkä... yritin ilmasta jotain oikeeta. Mut niin ja mulle tuli sama PTSD kun aina aiemminkn ja oon ollu sellasessa itseinho-tärinätilassa iha sika monta kuukautta ja henkilökohtasesti mulla ei oo mitää esim vaikka huumeita kohtaan mut oon jotenki ihan salee että oon joku nisti alkoholisti psykopaatti pedofiili koska se terveyskeskuslääkäri joka myös oli itse narsisti-karen ja oli siis oikeesti tää ei oo mikää typerä rant, anto musta sellasen vastakaiun. se oli niin nöyryyttävää ja niin vitun random ja vitun väärin. Siis otteena vois olla et kerroin sille sillee tosi viattomasti et "mietin koko ajan x henkilöö arvostelemassa mua", ja sit siinä tekstissäluki et "kuulee arvostelevia ääniä, joskaan ei vaikuta psykoottiselta". ????????  mitä??????????? mut niin. se oli ihan sika nöyryyttävää ja hövettävää ja oon kyseenalaistanut kaikeen musta sen jälkeen. Jotenkin sillee innostuin siitä ja aloin kelaa myös et mitäköhän se ois kelannut jos oisin kertonut sille jotain henkioppaista tai atonismista ja sit menin siitä ihan sika syvään paniikkiin ja mulla oli päänsärky koko ajan varmaa 4kk ja noi on juttuja joista ei voi silleee kertoilla iha kaikille tai en tunne kauheesti sillee hereillä olevia ihmisiä ja sit nekin jotka tunnen on tosi peloissaan tai jotain ja vibat ei matchaa töysin ja niillä on silti jotain atonistista ivopesuu ja huomaan et mulla on itelläkin iha sika vääristynyt taajuus ja mua hävettää ja pelottaa krijottaa tää vaikka kukaan tuskin lukee tätä ja ihan sama mut mua pelottaa ja hävettää ja pelkään et joku aattelee et oon jotenkin psykoottinen tai skitsofreninen ja oon ihan  täynnä pelkoa ja kauhua ja häepää. Sit mä jäin eka sillee eka venasin niinku 3 kuukautta sitä et tuleeks jou lähete vai ei . Sain sen peruutettuu helposti lopulta yhdellä soitolla mut olin ihan sika jäännittynyt ja pelkotilassa ja mun kontrolli ja itsehallinta ei ollut mulla ja kaikki vasten tahtoa tehty, mitä mulle siis tehtiin kun tehtiin pakkolähete, on aina väärin. Mulle viimestään nyt on selvää et se laitos on pimeyden puolella. Mut niin, olin slelasessa henkeä harppovassa tilassa koska pelkäsin et joudun jonnekin osastolle ja en sillee pelännyt et kukaan kyseenalaistais mun mitään asioita mut mulla on aikasempia kokemuksia joissa mun kehoa ja painoa kontrolloidaan tai ainakin äiti kontrolloi ja oon joutunu lihottaan vasten tahtoa, lin melkei koko lapsuuden ylipainonen ja sit kun mä laihduin joskus 12v:nä ja näytin iha sika kauniilta ja vihdoin sillee normaalilta, äiti suuttu ihan sikana ja se halus et meen sairaalaan ja psykologlle ja lääkärille ja sillä on vieläkin joku mielikuva et se pelasti mun elämän kun se oikeastaan tuhos jälleen mun elämän. Mulla ei ikinä ollut kenenkään muun mielestä mitään mut äidin mielestä olin niinku kuoleman kievereissä ja sairas. Se on yks kamalammista ja masentavammista ja ahdistavimmista ja pelottavimmista asioista mitä mulle on ikinä tapahtunut. Mut niin, pelkäsin et se titsuu ja oon vaan niin koko kaikella mun olemuksella kaikkea vastentahtpista ja kontrolloitua hoitoa vastaan koska se on kirjaimellisesti värin ja mua oksettaa että sellanen on sallittua ja olin pelon lisäksi ihan tynnä raivoa. Mua yökötttää että se on sallittua ja jonkun mielestä tpi on ok ja normi. Inhoon chisua muuten, mut "mun koti ei oo täällä" on hyvä ja se sen alun tunnelma on ihan sika hyvä ja ne värit. se tuntuu siltä, niinku et joku olettaa et mä annan mun jonkun oman vallan ja auktoriteetin jollekin toiselle ja et sit "pohdin" et miks "pelkään avuttomuuden tunnetta" jonkun toisen kanssa. Toi on niinkun hyvöksikäyttöä ja sellasta, ei niinku seksuaalista mut sellasta emotionaalisen tason groomingia ja se on yököttävää.  Mut niin. Sitä ei onneks tapahtunut, mut sit tein virheen et soitin joitain kertoja jonnekin mielenterveyspuhelimiin ja ne oli kaikki ihan unessa silleen energiatasolla ja ne energiat jäi mun kenttään ja mulle jäi kanavia sinne auki ja jäin ylitulkitseen niiden sanoja kun ne ei ymmärtänyt alkuunkaan ja oli myös tsi nöyryyttävää kun joku esim. oli sillee "tunnet kyllä tilanteesi hyvin". Öö vau. Mitä luulit? Et mä vaan annan asioiden tapahtua? Ja ai niin sit oli joku jossa mua oksetti ja ahdisti, kun mulla on sellanen energialieju mun kentässä ja sit mä tunnen niiin voimakkaasti energiat ja mun keho hylkii tiettyjä energioita tosi voimakkaasti mut en kuuntele mua ja lähde, ja sit mä olin äidille niin vihainen ja sanoin sille et teen itsemurhan vaikka ennen joulua josta se soitti jonnekin neuvontapuhelimeen ja sit mulle tuli joku soittopyyntö ja sit pelkäsin et joudun taas johonkin pakkohoitoon ja sit onneks ei mut se oli niin vitun kamalaa se sellanen pelko ja on guard olo ja pelko ja vapauden puute. Oon taas sillee sos mitä jos joku lukee tätä ja arvostelen tätä esim sellasten itsensäpettävien mun ikösten möhömahojen mielipiteitä mut mä oon itse ääriliberalisto ja mun mielestä itsemurhan pitää olla sallittua ja ehdottomasti täysin niinkun vapaaehtoista ja mua ojksettaa että siihen puututaan. Ja en perustele. Mua nolottaa tää mutta mun mielestä tää on täysin ainoa vaihtoehto ja oon tosi ehdoton tässä. Musta kaikki sellanen nyyh nyy siihen liittyen on tosi säälittävää ja häirotsevää ja mua oksettaa. Ainoa on että ei ois pitänyt laittaa sitä viestiä tai mitään ajatuksia tai tunteita liittyvää äidille koska aina kun laitan, menetän mun voimia ja saan takas vaan epsuoraa tai suraa nöyryytystä ja heikkenen ja alan muuttua sellases jolla on kitapurje kiinni ja puhun sellasella vitun hirveellä unessa olevan matrix imbesillin äänellä ja mua oksettaa se ja sen aika on ohi ja en aio enää pelätä tai vaimentaa mitään ja näitä mielipiteitä myöskää ja siks tein tän blogin. Mulla on aikasempiikin blogeja mut tää on niinku bye for good 2.0. Mut niin. Jatkuu vielä viime syksy ja talvi. Niin. Ah. Mulle kävi myös silleen, et mulle jotenkin tuli syyllinen olo niistä mun traumoista ja siitä mitä tiedän. Kun se terveyskeskuslääkäri sano sen "pakkolähete" ja kun mun sellanen öö, anteeks, ja siis niin ei oo mitään muuta vaihtoehtoa, ei mennyt läpi, niin mulla silleeen vähän niinkun kohosi joku ensin ihan tappiin tuntu niinkun olisin noussut kattoon ja sit mua nauratti ja kauhistutti ja menin ihan jäykäksi. Mua sillee hävetti ja pelotti samaan aikaan ja olin samalla täynnä raivoa. Musta tuntu niinku olisin elänyt kaks aikasempaa traumaattista kokemusta uudestaan; ensinäkin se 2014 ja miten mut pakotettiin yhtäkkiä joihinkin kokeisiin ja laitteisiin ja mulle puhuttiin niinku oisin idiootti, tyhmä, ilkee, sairas ja paha ja jotenkin niinku iljettävä ja en tiedä mikä sopis parhaiten, tyylii joku friikki tai en tiedä, joku joka pitää tuhota ja häpäistä ja en liiottele pätkääkään. Ja sit miten mut silleen jotenkin samaan aikaan suljettiin ulos ja samaan aikaan pakotettiin johonkin mitä en halunnut ja mitä en tarvinnut. Vähän niinku multa kiellettiin mun minuus ja tahto ja sanat ja keho ja vapaus. Sellanen hengen salpaamisen olo ja ultimaattinen mitätöinti. Niinku piiritys tai maalitus. Ja sit sellanen kauhu ja pelko. Sit toinen on joku 2006 kun mun veli synty ja musta tuli sellanen vähän niinku kaiken syyllinen ja jokaisen ongelman aiheuttaja ja tässäkin nii en liioittele eikä tää oo vaa mikää lapsen kokemus vaan m kirjaimellsesti olin aina syyllinen kaikkeen ja olin ihan kokoajan sillee on eggshells enkö uskaltanut mitään ja laskelmoin joka askeleen ja mun kaikki aika meni siihen et yritin pitää jonkun taspainon ja sen että kukaan ei suuti tai ärsyynny ja multa jäi basically lapsuus elämättä. Mua pelotti ja hävetti ja inhosin mua ja olin niin täynnä kaikkee muuta kun sitä joka olin. Tein niinku kaikkeni et kaikki ois sillee tyytyväisiä ja yritin olla niinku mun veli että mustakin tykättäisiin. Ja yritin olla enemmän jotenkin vanhempien lapsi koska en tuntenut niihin yhteyttä ja oon nii erilainen kun ne. Tiesin aina et oon sillee tosi erilainen, mut mulla oli silti sellanen joku oletus et mitä ne tulis oleen mut ei ne ollutkaan sit sitä ja putosin vaa iha totaaliseen tyhjyyteen. Mut nii, se on toinen. Kirjaimellisesti muistan kun venasin sillon siellä öö sen lähetejutun jälkeen aulassa ja mulla näky silleen yks lipasto, sit sellanen vierashuone meillä 2000-luvulla ja sit öö sukulaisten kuvia ja joku tuolin karmi, tulee mieleen muumit, ja sit jotenkin mä jonain syyllisenä. Ja myös mun veljen ristiöiset ja kuinka vihainen äiti oli ja iskä myös ja ne oli niin i´vihaisia ja ilkeitä. Joenki myöhemmin mun mieli käänsi sen lääkärin yhdeks perhetutuks ja mulla jotenkin tuli sellanen fantasia joka mureni tai mä jotenkin toivoin et se perhetuttu ois pelastanut mut kun se tykkäs sen lapsista ja mä toivoin siitä lääkäristä sitä ja et mun ei tarvis aina ratkasta kaikkien ongelmia ja olla kaikki sukulaiset samaa aikaan ja kaikkee ancestral healing mut sit se sillee veti multa jonku liinan jalkojen alta ja se alko kontrolloida mua. Toisaalta se myös sano jotain et meneeks yli joku, siis kun oon tosi vaativa, niin yli se niin sit mä tavallaan toivoin et joku sanois mulle et mun ei tarvitsisi tehdä kaikkee linjatöitä ja parantaa kaikkien muiden traumoja ja osaa mua helpotti se sen vastaus mut mulle tuli siinä iha sika iso sisäinen ristiriita ja siinä oli liian monta lankaa j atraumaa ja liian paljon väärinkäsitystä sen osalta ja siellä koko huoneessa oli tosi paljon pimeyden energiaa ja myös legit sen kateutta mut myös kyl mä sillee esittelemässä mun analyysitaitoja ja itsesäälimässä (koska oisin voinut lähteä ihan vitun kauas täätä jo vuosia sitten mu teen tätä ihailusäälileikkii ja just ratkaisen toisten traumoja vaikka ei kukaan sillä parane).Mut nii. Mä projisoin siihen sellasta lapsuuden ihanaa tuttua jonka olisin halunnut mun ädiksi jotenki oudosti. Oisin halunnut et joku pelastaa mut. mut ei se ollut kyl oikeesti kuin se. sillä oli hiukset vaa samalla tavalla ei muuta. mut mulla vinkashti joku ja mö sillee murenin ja olisin ees hetken olla ollu jonku sillee kannattelema mut ei tapahtunut. Mä just fantasioin sinne huoneeseen mennessä siitä just niiden hiusten takii ja se oli vähä keskivartalolihava. Mut joo todellisuus kävi ilmi kyllä sitten ja mua ahdistaa se. en oo käsitellyt sitö vielä loppuun. Mut joo se ei ollut oikeesti niinku se perhetuttu ja mn sydän on särkynyt ja oon surullinen koska toivoin niin paljon sitä. Se oli ihan sika ilkee ja pimee ja narsistinen ja ylimeilinen ja ne sen ilmeet oli iham sika nöyryyttäviä eikä se ollu yhtään kun katja. Se tunne kun jäin loukkuun oli ihan hirveä j nöyryyttävä ja kuvottava en keksi parempaa sanaa ja jäin sinne jotenkin haukkoon henkee ja sillee oleen nolona ja ahdistuneen aja sellaseks miellyttäjäksi kun enyeensä oo ja tuntuu sellanen tukos mun vatsassa. Vähä niinku osa musta ei ois vielä lähtenyt sieltä huoneesta ja luulen et se on soittain pelko mut myös se kun toivoin et se plastais mut joistain asioista ja toivon jotenkin et niin ois käynyt vaikka ei käynyt ja en suostu päästään irti kvarmaan koska osa musta vaatii nii paljo kaikkii ancestral healing juttuja ja pitään kiini ja analysoimaan muiden traumoja ja haluaisi et se yhtä kontrolloivasti ja kylmästi kieltäis multa sen ja laittais mulle ihan sika selkeet rajat niihin ja toivon et se olis nii älykäs ja puhuis mulle järkeä geeneistä ja saisi sen mun obsessionl loppuun ja tää kauhu helpottais mut toi on fantasia eikä niin tapahtunut eikä ois tapahtunut. Se ei ois ottanut kantaa eikä se tiennyt geeneistä erityisen paljoa tai ei sen enempää kuin mä eikä sitä kiinosta mun ihmissuhteet. Eikä se ollut lempeä jamulla on sellasta selkeää ja julmaa voimaa itsellänikin ja vielä sellasta jota ei tarvii imitoida siltä jos vaan haluaisin käyttää mut en jostains syystä uskalla. tulee mieleen joku outo öö vihree valkonen ja sit joku mustavalkonen putki ja joku mun veljen vanha ulkoilupuku ja joku vaippa ehkä. Ja olla sillee vihattu ja yhtäkkii myös vaa paljon niitä äidinmaidonkorvikkeita ja pilata sellanen munnapatanssijaitse kokonaan ja vaihtaa sellaselle et pakottaa itsensä mieheksi tai jotain. tulee mieleen myös sellaene hierontasauva leppäkerttu ja joku toinenkin punakeltanen juttu ja joku toksinen. Joku itseviha ja inho ja iso määrä jotain korutunteita niinku nöyttelyä ja esitettyä rakkautta vanhemmille ja tädeille ja nöytelä kiitollista vaikka oon niin pettynyt ja tyhjä ja en tunne mitää oikeeta ja oon niin sillee outo olo kehossa. Musta tuntuu niinku oisin saanut potkut jostain "'idin jalkatyöstä" ja odotan iha sikana et millon se haluasi mut uudestaan ja voitaisiin mennä pariisiin tai ulkomaille tai puhau tyttöjen juttuja tai uida tai mennä sinne missä on korvatunturi ja jonnekin naantalin kylpylään tai lappiin ja olla jossain lomalla ja tulla takaisin ja sitten vois olla taivaan tulet ja jotain. sillee öö että voisi olla sen kanssa ihminen ja sitten tulla takaisin kotiin jotenkin lapista en tiedä miks just sinne tänään halusin katsoa myös napapirin sankarit ja mulla soi päässä sen taivaan tulet -sarjan tnnari ja se siis sijottuu lapsiin. Sillon kun se tuli TVstä olin ehkä 5 6 7 ja sit mulla oli aina ihan sika kova ikävä indican jonsua ja sillee mun omia asioita ja näyttelin vaan isän ja äidin takia tärkeitä asioita ja onnellisia ja autenttisia sellaisia tähtirakaudettomia oli sellaine verisieppo ja punasydän ja epätietoinen minuus ja tpivoin vaan jotain rekimatkaa ja olin vaan nii täynnä kylmän surua ja jotain yskänrakkautta tai jotain valenitroa jolla voi saada keltaisen minän mutta ei sellasta oieketa.Jotenkin odotin että voisi tehdä tärkeää tehtävää tai paljastaa mitä on tekemässä ja olin niin odotava ja tulee mieleen joku harmaa kissa jonka palon ainokaisa husu eli se terveyskeskulääkäri joka oli ahne ja valonvaas ja yritti tehdä musta pimeyden uhrin nii ööö nii. se on sellainen öö joku törkykalastin. Ja joku sudenkorento tai vastaava. Ja joku pieni naula tai joku ja sen tavote on vaan jotenkin saada mut vihaan ja inhoon mua itsee ja aatteleen et oon sairas ja liikaa ja kykeneätön ja se on ivhaa a inhoa ja jotenkin sellasta jonkun toisen mielestä huono ehkä pakottamista itseen. Vähä niinku kun mä en itse usko vaikka jeesukseen nii vähä niinku syyllistäisin ja vihaisin mua iha sika tiukasti kun en käy kirkossa ja pitäisin mua pahana tai jotain se on just joku tollanen. Tai kun esim. musta vaikka jotkut lihaksikkaat jalat on ällöt mut sit pakotan mua tykkään niistä ja vaatiin mulle sellasia. Nii siinä on jotain vastavaaa. Aloin tehdö tollee 2025 marraskuussa kun mun kaveri joka luulin et ois iha toisenlainen olikin just sellanen mitä inhoon mut aloin syyttää ja painostaa sen äänellä mua ja vaatia mua tykkään samoista jutuista. Mut joku sellanen ja mulle tulee mieleen jostain syystä pepun kaivaminen ja joku iso määrä jotain kakkaa ja ahdistusta. Musta tuntuu et se kakka on jotenkin toi toisen asettama syytös tai synti ja alsitus ja se et vapaalla tahdolla en halua ja inhoan sitä mitä vaadistaan tai mistä syytetään mistä mussa ikmun oikeesta mielestä ei oo mitää syyllistä ja se kakka tulee siitä kun meen siihen mukaan silti ja sit oon myös katkera ja vihainen siitä kun itse pakotan ja oon omahyväinen ja jotenkin säälinen ja vihaan kaikkea ja oon kaiken aikaa pahalla tuulella ja en halua elää ja oon kärttyinen ja sit kateellinen muille ja on joku ongelman ja vaikeuden tuntu jota en tajua tai en käsitä miks jku on niin ärsyttävästi.

Mut niin. Mulle kävi niin et sit mä aloin jotenkin epäillä ja syyttää mua niistä traumojen analyyseista ja aloin epäillä niitä. Ja sit mulle tuli mieleen yks tosi huono terapeutti jolla olin ollut 1,5 vuotta aikasemmin joka sano ihan yököttäviä asioita joita myös mietin silleen tosi paljon. Olin aikasemmin viime vuonna oakottanut sen arjan energian muhun koska olin niin toivoton. Se oli siis ihan sika traumatisoitunut itse ja narsisti. Silleen tiivistettynä menin terapiaan koska mun kaveri pilkkasi mussa kaikkea ja se ite puhu terapiasta ja olin sen synttöreillä joissa musta tuntu et kaikki käy terapiassa ja olin iha sika kateellinen sen uusille kavereille kun se mun kaveri tykkäsi niistö enemmän kun musta ja sain ite sillee irvailua ja kommentteja vaatteista ja seksuaalisuudesta ja unelmista ja sit mua pidettiin tyhmänä ja jotenkin junttina ja pissiksenä mistä mikään ei ollut totta paitsi et en kyl tajua et miks on jotenkin typerää ja noloa olla hetero. On vähä niinku, siis en tykkää politiikasta ja ei kiinnosta mut on vähä niinku jos ei oo joku erikoisseksuaalisuus nin sit on automaattisesti jotenkin juntti tai typerä tai vanhanaikainen tai joku perussuomalainen tai huono ja inhoon sitä ja se on tietty sävy vaatteissa ja kaikkee ja värien käytössä ja jotenkin tuntuu et siihen kuuluu tietynlainen jotenki pyöree kasvojen ihanne ja jotekin ylipaino ja kaikkee. Yritin osittain olla jotain sellasta ja yritin kaikkee mitä siihen kuuluu ja niitä arvoja ja myös olla jotenkin tosi silleen oi isovanhemmat oi vanhemmat oi... viinimarjamehu tai joku perinne ja joku en tiedä mut en tykkää siitä yhtään iha niinku en tykännyt lapsenakaan. Mulla ainaki tuntuu niinku syyllisyyttä ja häpeää ja musta toi koko liike on jotain random lapsi-, sielu- ja tyttövihaa mut en tykkää käyttää sitä sanaa enää kun tulee heti mieleen ne energiat ja mun sillee oma mielikuva esim misogyniasta on iha eri kun siinä liikkeesä ja mulla tulee oksennus kaikista sen maailamn jutuista ja en saa henkee yhtää. Mut joka tapauksessa yritin olla sellanen kun se kaveri ja hain sen kaverin hyväksynnän takii terapiaan ja mua myös hävettti koska aattelin et oon juntti ja aattelin myös et oon narsisti niin menin sinne ja aattelin tai toivoin joteni et musta poistettais sillee se kuka oon ja sit se terapeutti, joka oli ainoo saatavilla oleva terapeutti ja ainoo joka vastas, oli ihan hirvee. Tiesin heti ekalla sllä kokeilutapaamisella et se on katastrofi eikä siitä tuu mitää mut menin silti koskahalusin sen vaa mahdollisimman nopeesti et se kaveri ihailisi mua ja hyväksyis mut. Mulla oli siellä ihan sairaan syytetty, kummasteltu, kyseenalaistettu ja sellanen virnuiltu olo ja aattelin koko sen ajan ja 2 vuotta sen jölkee et mä projisoin siihen vaa jotain mutta mun keho ja se mitä siitä peilaan, jota purin iha sika kauan, kertoo kyllä et en projiosinut. Aattelin tosi sillee kaiken negatiivisen siitä terapeutista kieltävästi koko sen ajan kunnes iha lopussa se alko sanoo nii naurettavia ja sairaita juttuja et mä nousin siellä seisoon pystyyn kaks kertaa ja sit sillä oli sellanen hämmentävä ja sellanen := ja virnuileva ilme ja se oli ihan hirveetä. Olin just kertonut sille mun ydintraumoista ja sit se vastas jotain niin yököttävää ja sairasta ja irrationaalista ja pimeää. Sen lisäksi olin "voimakkaar tunteet omaava" ja se koko ajan oli kauhistuneen näköinen tai sit se jotenkin virnuili, oli ian tyhjä ile silmillä ja sit se yhtäkkiä hymyili ja sit se alko vilkuilla sivuille ja se oli niinku tuohtunut ja paniikissa samaan aikaan ja se oli ihan sika ahdistavaa ja hämmentävää ja olin silleen on eggshelss all the time ja sit se samaan aikaan esitti jotenkin tietämätöntä ja viatonta ja veti aina jotenkin sormet pois pelistä ja ainnoin sen tehdä niin koska ite aina aattelin, siis se oli mun oma tulkinta ei sen sanomaa, et mä vaan projisoin siihen jotain aikasempaa mut se oli oikeesti ihan vitun hirveä. Ja sit oli vielä sellasta että se hiero sen jalkoja ja puristeli nyrkkejä ja teki outoja hymyjä ja musta tuntu niinku se ois halunnut jotain seksuaalista ja kun kerroin esim. siitä miten en koe sillee biseksuaalisuutta omaksi niin se yritti kieltää sen ja aina kun sanoin et tässä on outo seksuaalinen sävy mun mielestä niin se kielsi sen ja se sano sitä läheisyydeksi ja se syyllisti mua kun en halunnut tuntea sitä ja mua yököttää se ja musta tuntuu niinkun se olis halunnut silittää mua silleen tavalla jota ei kuulu ja mua oksettaa se ja se riipii ja hämmentää ja kummastuttaa se ja mulla ei oo ollut tollasta kokemusta lapsena. Se oli ihan sika häiritsevää ja kummalista ja meni ihan sika kauan myöntää toi tai et siellä oli tollasta. Se myös yritti kieltää mun erillisyyden ja aidon minuuden ja painosti sellaseen mikä on mun mielestä minuus joka muodostuu joko narsistin tai sit jonkun bpd:tä sairastavan ihmisen seurassa ja se oli ihan kamalaa oikeesti. Sit kun sanoin et aion lopettaa tän, se loukkaantu mulle ihan sikana. Sille kirjaimellisesti tuli sellanen itkupotkuraivari mielen sisällä ja en keksi tätä vaan tää on totta ja sen sillee käsi kiristy nyrkkiin ja sen suu meni viivaksi ja siis mulla tuntuu sellanen kuristus ja syytös ja vaatimus. Se koko terapia on yks kamalimmista kokemuksista ikinä ja olin koko sen ajan sellasen synkän ja raskaan pilven sisällä jonka aiheutti se terapeutti ja meni oikeesti vuosi sen jälkeen ennen kun aloin nähdä sen. Mut niin. Se kun se loukkaantui kun en saanut hyötyä siitä terapiasta tai pitänyt sitä tärkeenä ja syyllisyys siitä kun sanoin sitä vastaan ja myös häpeä ja sit joku silleen siitä muhun peilaantunut, tai sillee sanattomasti välittynyt inho ja väheksyntä tai alaskatsominen mua kohtaan ja sellanen sai m sellaseen mä en tiedä mitä tehdä -tilaan, koska se syyllisyys ja joku ahdistus ja neuvottomuus ja epäluottamus muhun ja se kun tuntu et oon ihan hirveä ja kaikki mussa on ihan väärin, sai mt lopulta pakottaaan sen terapeutin energian muhun tai vähä niinku pakotin sen terapeutin m uhun itseen ja mulle tuli ihan sairaan kuuma ja sellanen hikipaniikki ja tuntu niinku joku vitun hanhi istuis mun pääässä ja mulla iana tuoksuu kalkkuna siinä kohdassa ja joku muhiseva alapääpesä. Näin myös jonkun painajaisen jossa sellane ihan sika ahdistava tummanvihree neliönmuotonen lintu lensi muhun ja tuli mun päähän ja se oli jotenkin 2 sen sanomaa ihan sika häiriintynyttä ja traumatisoivaa sanaa. Mut nii, öö, se kun pakotin sen energiat muhun oli 2025 tammikuussa tai helmikuussa ja poikkesin sillon polulta ja mulle tuli ihan sika kummallinen olo mut se syyllisyys ja häpeä ja kauhu ja joku sellanen kuiluun tippuminen niistä sen varsinki sanomattomista sanoista ja siitä mitä se viesti sen keholla ja miten se ei sanonut mitään mut se pelas sellasta hiljasta valtapeliä (jaomg mulla nyt haisee jotain), oli niin pois tolaltaan saavaa. Tuntuu vähän niinku se ois repinyt mut pois mut musta itsestä ja pitnyt itseään jonain pelastavana enkelinä ja viattomana "turvallisena aikuisena" ja sit öö mä pidin mua tyhmänä ja nostin sen jalustalle ja luulin et se tietää mitä tiesin mut ilmeisesti se ei edes tajunnut mistä selitin ja low key luulen et se oli kateellinen siitä kuinka paljon tiesin ja miten se ite ei ymmärtänyt. Mut tajusi tai aloin aatella noin vasta tosi kauan sen terapian jälkeen ja sit vasta kun möä aloin itse analysoida sen terapeutin olemuksen energioita ja traumoja siinä ja se oli ihan sika valeminäinen ja sellanen ihan niinku, lol ei sellanen ihminen joka on niin traumatisoitunut mun mielest kuulu siihe ammattiin. Niinku et jos ei oo tehny yhtä mitää oikeeta sisistä työtä. Se oli iha hirvee. Mut nii, mulla jäi sen ilmeet mun kehoon jumiin ja myös sen tunteet ja ihan kaikki ja se oli ihan kauheeta ja on vähä niinku se piti mua säälittävänä ja "vituttavana" ja "suupalana" ja "kikkelinkorvikkeena" ja "henna s. tapaisena". Musta tuntuu et olin sen mielestä turha ja huomionhakuinen ja viallinen ja huono ja sellanenalaluokkainen ja en sen arvoinen ja sellainen "alistava lapsi" jolla ei ole mitään auktoriteetin kunnioitusta ja siksi köyhä ja hölmö ja luultavasti "luuhuora" tai sellanen jolla on joku "geenivirhe". Ja joku pedofiili. Ja alaluokkainen ja täynnä jotain kyhmyjä alapäässä ja jotenkin. Jotenkin sellofaani tai sellutehdas ja olla jotenkin. Se vihasi mua ens,itapaamiselta lähtien eikä se tykännyt myöskään musta ja sain siltä sellasen ankaran ja ilkeen sisäisen äänen ja itseinhon ja vihan joka on kestänyt nyt iha sika monta buotta ja se on niinku bullseye, iha sikan avihaa ja syytöstä. Mut niin. On muutakin mitä peilasin siitä. Mut se on vähä epäolennasta tähän viime kesän traumaan ja siihen että mä aloin viekä voimakkaammin syyttää mua ja kieltää mitä oon ite opsikelöut psykologiasta ja panostanut itsetutkiskeluun ja parantanut musta ja romutin sen täysin ja menin samaan paikkaan energeettisesti jossa olin pienenä. Se on sellanen deep abyss ja peijaiset joka on selllanen hirvikestit jossa mun sydän on haudattu sukulaisten juttujen ja seurakunnan kerhon ja ilkkuvien naisten ja ilkeen äidin)/äitihahmojen , niinku mustekalan, jalkoihin ja oon aina syyllinen ja en ikinä vapaan oleen jotain että oon vihan ja odotuksien kohde a syyllinen ja jonkun minän jatke ja tyyliin pakotettu oleen sellanen. Ja sit sellanen lemun halu ja jotenkin etsin aina loukkaantuneita naisia ja sellasia marttyyreita ja etsin sellasia tietystä traumasta kärsiviä naisia mn piiriin ja teen niiihin sellasen kietoutuneen tai riippuvan suhteen ja oon sillee riippuvainen niiden lempeydestä ja lämmöstä ja oon ihan hypnoosissa  Meen siihen haaviin syyllisyyden ja jonkun seireenin laulun takia tai kun alan aatella että en pärjää tai mua imee se kun mua ei haluta ja alan miellyttää ja antaudun alistamiselle ja sille että otan vaikka jotain vastaan ja sit annan mun tahdon ja rajat pois. en oo keksinyt mikä sen triggeröi.Mut joka tapauksessa mun sydän ja oikee mieli on siellä alla. Tällä hetkellä mulle on vaikein talon jossa asun, alakerran narsistinen nainen. Se valittaa ja puhuu negatiivisesti ja on julma mut sit myös sillä on joku ~~vahvan ja kantakaupunkilaisen ja taiteellisen naisen identiteetti ja joku vahva kulmakivihenkilö~ joka sillee piilottaa sen. Mut nii, tapahtuu joku ja sit mä meen siihen transsiin ja samalla yritän jotenkin pelastaa ja olla joku tunnemanageri niille naisille jonka kaa mulle tulee se ja se on ihan sika riippuva tai läheisriippuva suhde ja oon ihan sika hypervigilant ja paniikissa koko ajan ja myös shapeshiftaaan koko ajan ja  kiellän mun mielipiteet ja oon julma ja myös kontrolloiva ja muutan mun mielipiteet. Mut nii. Sillä alakerran naisella ei vaan oo mitää selkeetä meilipudettä onneks, tai et luulin et ois mut sen verran varmaa projisoin siihen itse et ei se mieti tai valita tai oo ilkee siitä mistä luulin. Se on tunkkainen ja unessa ja julma ja ilkeä mut ei sillä tavalla kun luulin ja ne sen haavakerrokset ja ohjelmat on sellasia joista se ei oo tietoinen mikä tavallaan helpottaa mua mut ihan sama mun pitää pystyy kestään toisten traumat. mÄ siis pystyn lukeen toisten energioita ja haavoja imitoimalla ja peilaamalla ja purkamalla ne. Mut aion lopettaa sen koska se vie multa kaikki voimat ja oon nii uupunut ja meen pahasti yli rajojen ja se on röyhkeetä myös niille joiden energiat luen koska ei sais. Mut nii. mua ei pelota enää ja uskallan jo taas kyseenalaistaa . Mut nii. Ja sit olin vähän kun jonkun kuplan alla ssellasessa hämykopissa tai sillee pelastauutukaa ken voi- tilasssa ja välttelin kaikkee. mulle tulee mieleen sellanen punanen polkupyörä ja tuttipullon korkki ja sit myös ehkä pulloposti ja hämähäkin piilo ja öö pelko ja joku moniulotteisuus. En oo varma mitä tarkotan mut ainakin haluaisin jotenkin pystyy oleen omaa mieltä tilanteissa joissa mua arvostellaan tai alistetaan tai nöyryytetään tai kontrolloidaan tai muhun oletetaan jotain ilman et reagoin yhtää ja haluaisin kokee sellasen tilanteen ja janoan sellasta . Ja halauaisin todistaa että oon oikeessa tai jotain. Mut myös jotain olla yliselittämättä ja ilman et näyttelen ketää tao jotai. Ja haluaisin myös todistaa tai osoittaa mun taidot ja kyvyt kaikille niille jotka on epäillyt mua mut musta siinä ei edes oo mitää järkee

ht