bye

 on siis niinku kun oon ollut töissä viime kuukausina niin se öö tyyliin pomo tai työnantaja. Se on karen. Sen hiukset on kirjaimellisesti just tälläset Ei hiukset nyt tee kareniksi mut silti se nainen on ihan karen ja pelottava mut myös typerä ja ärsyttävä ja idiootti ja alistava ja vihaan sitä ja sit myös pelkään. Oon pari kertaa "tehnyt huonosti" töissä pari juttua ja sit se valitti ihan sairaasti ja on niin vitun pelottava mut samalla nii naurettava et sellaset hetket on kiusallisia kun pelkään sitä ja sit se selkeesti olettaa et sillee pidän sitä auktoriteettina mut sit mä en usko ulkoisiin auktoriteetteihin ja se nainen on pelkkä vitsi ja mua naurattaa ja pelottaa smaaan aikaan. Mut niinku yhdellä sanalla vihaan sitä. Tekee vähän vaikeeks koska se on iha sika samankaltanen kun mun äiti tavallaan ja sit mulle tulee siitä mieleen se ja suhtaudun välillä siihen niinku äitiin. Mut siitä just, nii viime kesänä kun oli se traumapäivö (5.6.) nii mä olin kesätöissä sillee et se...

Mun oma mielipide on et ihmisillä on kaikenlaisia myytyjä kuvia rakkaudesta ja rakkauden energiasta ja monella menee sekaisin joku turva ja sitten sellainen esitetty rakkaus ja sit oikee rakkaus. Ja myös kiintymys ja sit sellanen missä oon ihan sika hyä niin sellanen pakotettu syyllisyyden takia rakkaus tai tykkääminen. Mulle on ollu aina iha sika confusing koko teema koska oon aina miettinyt että koko elämä tuntuu täydeltä näytelmältä koska ihmisillä on oletuksia et pitää rakastaa jotain vanhempia esim. mut mä en koe että olisin ikinä rakastanut niitä. Oon kyllä ollut tosi kiintynyt ja tykännyt ja varsinkin iskää ihaillut kn se oli nopee ja hyvä luisteleen ja juokseen ja aattelin et se on niin taitava (.. vaikka ei se se ollut). Äiti oli silleen että musta oli niin kivaa joskus päästä sen kanssa risteilylle ennen kun mun veli syntyi ja mennä sen kanssa paikkoihin, esim. tampereelle mut sit mun veljen syntymän jälkeen siitä tuli niin kamala ihan oikeesti ja musta tuli just sellanen sca...

mikä toi on?

 Mulla on ollut aina iha sika vaikee äitisuhde koska se on narsisti ja sit sillä on tosi paljon henkolökohtasia tunneongelmia. Yritän olla kajoamatta siihen liikaa koska vaikka se ois kiinnostavaa kun tykkään analysoida nii yritän pysyä sillee jotenkin et keskityn vaan siihen mikä haittaa ja vaikuttaa mun piiriin. Iha ensinäkin nii ite en usko että äitsuhteeseen ikinä liittyy mitään sellasta pysyvää merkitävää paitsi jos alkaa ajatella niin. Tai inhoon kaikkee sellasta "se jättää pysyvän jonkun kohtumuiston" ja jotain isoäiti blaa blaa blaa... Mulla on iha sikana yhden kaverin painostusta ja sit tietty monien äitien mut mun mielestä toi on taas yks keino saada voima pois ihmisiltä ja saada ajatteleen et joku mihin ne ei pysty vaikuttaan vaikuttaa niihin ja ne pysyy avuttomina. Niillä ihmisillä on aina kietoutunut äitisuhde ja ne ei oo yksinkertasesti eriytynyut niiden vamhemmista ja ne on sellasessa laiskassa mammanpoika/tyttö -tilassa ja ne ei oo niinku oikeita vaan ne imito...

 En yleensä kirjota suomeks mut tänää aion. Nimittäin nyt tulee paljastuksia ja aion puhua totta.  Ensinäkin oon niin done. Oon niin done selittään kaiken kaikille, oleen vanhempi niille joiden pitäis olla vanhempi ja joku terapeutti niille joiden pitöis ehkä antaa jotain neuvoja (vaikka en kyllä enää usko tai ja oo kiinnistunut terapeutin tai terapian konseptista), ja sit sellanen jonka pitää itse olla opettaja itselle kun opettaja ei osaa opettaa. Oon niin kyllästynyt ja pettynyt ja ahdistunu kun koko ajan yritän sillee olla sopivaa energiaa tosille ja sit ne tyypit joille sen teen ei edes usko energiaan ja ne ei edes ymmärrä mistä puhun. Oon nii kyllästynyt oleen sopivaa lämpöä ja väriä ja sopivaa äänensävyä ja oleen matchy matchy ihmisille jotka on niin vitun unessa ja typeriä että ne tuskin herää siitä koskaan mut sit ne on silleen "olet typerä", "kyllä tiedän sinua paremmin", "keksit ton", "kyllä vanhempana sitten ymmärrät", "kyllä vie...

theme song