ällöistä ernergioista ja viimevuoden traumasta

 on siis niinku kun oon ollut töissä viime kuukausina niin se öö tyyliin pomo tai työnantaja. Se on karen. Sen hiukset on kirjaimellisesti just tälläset

Ei hiukset nyt tee kareniksi mut silti se nainen on ihan karen ja pelottava mut myös typerä ja ärsyttävä ja idiootti ja alistava ja vihaan sitä ja sit myös pelkään. Oon pari kertaa "tehnyt huonosti" töissä pari juttua ja sit se valitti ihan sairaasti ja on niin vitun pelottava mut samalla nii naurettava et sellaset hetket on kiusallisia kun pelkään sitä ja sit se selkeesti olettaa et sillee pidän sitä auktoriteettina mut sit mä en usko ulkoisiin auktoriteetteihin ja se nainen on pelkkä vitsi ja mua naurattaa ja pelottaa smaaan aikaan. Mut niinku yhdellä sanalla vihaan sitä. Tekee vähän vaikeeks koska se on iha sika samankaltanen kun mun äiti tavallaan ja sit mulle tulee siitä mieleen se ja suhtaudun välillä siihen niinku äitiin. Mut siitä just, nii viime kesänä kun oli se traumapäivö (5.6.) nii mä olin kesätöissä sillee et se oli se ~manager~ sillonkin, ja mun piti soittaa et tuun myöhässä. Ja sit soitin yhdestä huoneesta jossa olin ja sit se puhu sillee rauhallisesti mut sillee et se kuulosti arvostelevalta ja uhkaavalta ja epämääräseltä niinku et en ollu varma et onks se vihainen vai ei ja sit se vielä kysy että "tarvitsetko saikkua ja voitko tehdä töitä" ja se oli ihan sika ahdistavaa ja pelottavaa ja olin sillee mitä vittua miks helvetissä tarvitsisin saikkua ja se oli niinku extraa sen päälle kuinka pöyristyttävää siellä terveysasemalla oli ja mulle tuli niinku kilo lisäkauhua ja syyllisyyttä ja epätovoa ja aloin kyseenalaistaa mua lisää ja menin sellaseen lukkoon siitä. Mulle tuli sellanen random niink syyllisyys ja pelko sillee ilman syytä ja sellanen kyseenalaistus ja ahdistus ja epämääräinen olo ja sellanen what miksi??? vaikka vastasin sille puhelimessa ihan sillee chillisti et ei tarvii ja ei ihmeellistä. Siis sanoin sille että kävin terveysasemalla aamulla kun oon nii stressaantunut. Oisin mielummin kyl sanonut et en enää kestä sitä et kuinka mä oon niinku ilmaa ja sit on nää narsistit ja sit et äiti vei mut sinne. Musta tuntuu nii syylliseltä lukee tätä kuvittelen koko ajan et joku lukee tätä ja näkee tän väärin tai etä tää on joku mun teinirage tai et oon liian dramaattinen  tai et liiottelen ja mua alkaa nolottaa ja mulla jää energia jumiin ja mun pää alkaa tuntuu oudolta mut puhun oikeesti totta!! Mut ne jotka ei tajuis ois vaan unessa pakko lopettaa sellasilla katseilla tän arvostelu ja lukeminen. Mut nii öö mulle jäi vähän niinku joku lukko ja soi myös päässä se kun